maanantai 27. helmikuuta 2017

Koirien kouluttaminen on sitten mielenkiintoinen juttu! Olen aloittanut koiraharrastuksen 1980-luvun loppupuolella hankkiessani ensimmäisen koirani, belgianpaimenkoiran Targan ja vuosi sen jälkeen tuli toinen belgari, Artax. Silloin harrastin mm agilityä (se oli silloin ihan uusi juttu Suomessa), tokoa, raunioita, jälkeä, viestiä ja mitä kaikkea mitä en enää edes muista. Silloin koulutusmenetelmät olivat hieman erilaisia kuin nykyään, mutta muistan kyllä käyttäneeni naksutinta ja palkkaamista makupaloilla tai leikillä jo silloin. 2000-luvulla sitten hurahdin luppakorviin eli spanieleihin. Ensin metsästyskoirina ja sittemmin homekoirina vuodesta 2006. Homekoirat olen aina kouluttanut operantein menetelmin eli lyhyesti kerrottuna olen palkannut halutusta käytöksestä ja jättänyt huomioimatta ei-halutun käytöksen.

Koiran koulutus kehittyy koko ajan, onneksi. Tietoa on valtavasti saatavilla. Löytyy eri metodeihin vannovia. Onko vain yksi ja oikea tapa kouluttaa koiraa? Onko se minun tapani. Miten voin ihan oikeasti kouluttaa metsästyskoiria pelkästään operantein menetelmin? Sen verran olen nyt asiaan perehtynyt, että tiedän ja uskon sen olevan mahdollista. Olennaista siinä on se, että annetaan koiran itse oivaltaa asioista. Koira oppii oppimaan ja tarjoamaan erilaisia käytöksiä ja kouluttaja vain poimii ne halutut käytökset. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei todellakaan ole. Se vaatii kouluttajalta valtavasti perehtymistä teorioihin. Ilman teoriaa et voi oikeasti ymmärtää käytäntöä, mitä ja miksi teet. Positiivinen ja negatiivinen palkkio tai rankaisu, klassisen ehdollistumisen ja operantin koulutuksen ero, vahvistaminen, vahvisteet, vahvistetiheys, poimiminen, sammuttaminen, siedättyminen, sosiaalinen oppiminen, signaali, ärsyke, ärsykekontrolli, mikä se vietti on, niks ja naks? Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan oppia – vähän niin kuin operantti koirakin J





sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Uusi vuosi käynnistynyt taas vauhdikkaasti, jo 11. vuosi homekoirayrittäjänä. Edelleenkin koen voivani kehittyä työssäni, haluan oppia uutta ja mitä enemmän opin, sitä enemmän huomaan tarvitsevani lisää oppia. Siksi ei kai tähän hommaan kyllästy. Loistavana apuna ja tukena tässä asiassa toimii yhdistyksemme Suomen Homekoirayhdistys ry. Toiminta käynnistyi viime keväänä ja olemme jo järjestäneet monenlaista toimintaa, koulutusleiri, koulutuspäiviä, yhteisiä treenejä, luentoja, keskusteluja kollegoiden kesken. Suunnitteilla on mm eläinten kouluttaja Tuire Kaimion luento työkoiran motivoinnista, koulutusta rakennustekniikasta, rakennepiirustusten lukemisesta yms. Näin yhdistys voi tukea jäseniämme vaativassa työssään. Lisäksi haluamme jakaa ja lisätä ihmisten tietoa homekoirista ja niiden työskentelystä ja missä tilanteissa homekoirista on eniten hyötyä. 

Eilen jälleen treenasimme muutaman yhdistyksen jäsenemme kanssa Hämeenlinnassa. Yhteiset treenit ovat korvaamattoman arvokkaita. Kuvat otti kollega Sari Hertell, kiitos kuvista. Kiitos myös järjestäjille ja kaikille mukana olleille. Yhdistyksemme facebook-sivuihin voit tutustua https://www.facebook.com/homekoirayhdistys/ ja kotisivut http://www.suomenhomekoirayhdistys.fi

Spot poseeraa

Buster 

Spot

Spot saa tossut jalkaansa

Rupert poseeraa

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kahden viikon lomalta palattu! Olikin todellinen irtiotto arjesta, sillä olin kaksi viikkoa Etelä-Afrikassa – paljon lämpöä, valoa, luontoa, villieläimiä, hyvää ruokaa. Kävin myös Botswanassa valokuvaussafarilla kuvaamassa mm leopardeja, leijonia, hyeenakoiria, kirahveja, virtahepoja, elefantteja, virtahepoja ym. Se oli valtava elämys. Jotain muuta kuin koiria, mutta eläinrakkaalle upea kokemus. Safarilla pääsimme aivan lähelle villieläimiä. Otin siellä valtavasti valokuvia, onhan valokuvaus yksi rakkaimpia harrastuksiani. Kuvien eläimet elävät villeinä ja vapaana luonnonsuojelualueella. Eläimiä ei millään tavoin houkutella kuvattavaksi eikä niiden elämään puututa lainkaan. Eläimet eivät välittäneet safariautosta ollenkaan, se ei herättänyt kiinnostusta, ei pelkoa eikä aggressiivisuutta. Eläinten lähelle pääsi aiheuttamatta stressiä. Oli mahtava elämys päästä kurkkaamaan villieläinten elämää niiden luonnollisessa elinympäristössä häiritsemättä niitä, ikään kuin olisi katsellut Avara luonto-sarjaa. Silti oli mukava palata kotiin. Koiriakin ehti jo tulla ikävä. Koirillekin tekee loma hyvää, etenkin kun koirilla oli loistavat hoitajat. Ensimmäinen treeni onkin jo tehty koirien kanssa ja hyvin oli työasiat koirilla muistissa. Ensi viikolla sitten riennämmekin hyvillä mielin töihin!

Elefantin poikanen

Kudu

Leopardi

Virtahepo

Kirahvi

Leijona

torstai 27. lokakuuta 2016

Internetin ihmeellisessä maailmassa kuohuu, loiskuu, räiskyy, rapa lentää ja joskus jopa hyvät käytöstavat unohtuvat. Maahanmuutto, politiikka, uskonnot, julkkikset – valtavasti negatiivista ja vihamielistä puhetta. Myös pieni homekoira-ala saa osansa. Homeongelmat yleensäkin herättävät uskomattoman paljon negatiivista vellontaa – miksi? Homekoiria toisaalta hau hau haukutaan, toisaalta ylistetään jotain toimijaa ihmeiden tekijäksi.

Suurin osa yrittäjistä toimii homekoira-alalla siksi, että tämä on palveluammatti. Homekoira voi auttaa perhettä, jolla on vaikkapa terveysongelmia. Homekoira on kuitenkin vain yksi apuväline muiden joukossa. Joissakin tapauksissa siitä on todella suuri apu. Jossain tapauksessa kannattaa ennemmin käyttää jotain muuta apuvälinettä. Miksi homekoirakin herättää niin paljon suuria tunteita? Homekoiralta voi joskus jäädä jotain löytämättä. Lääkärikin tekee joskus väärän diagnoosin eikä se silti tarkoita, että kaikki lääkärit ovat huonoja. Huhupuheet leviävät totuuksina ja ihmisten motiivit voivat olla hyvin erilaisia.


Mielestäni yhteistyö homekoira-alalla on todella tärkeää. Olen kokenut erittäin hyödylliseksi toiminnan yhdistyksessämme, Suomen Homekoirayhdistys ry:ssä. Yli 10 vuotta alalla toimineena voin vihdoinkin vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa, joku toinen saman alan asiantuntija voi seurata treenejäni ja antaa vinkkejä. Kaikki painimme samojen ongelmien kanssa ja haluamme kehittyä yrittäjinä ja haluamme kehittää alaa. Totta kai tämä on myös bisnes, muutamat yrittäjät jopa saavat elantonsa koiran avulla. Sekö herättää kateutta? Olemme kuitenkin kaikki samalla puolella, tai näin pitäisi olla. Haluamme auttaa ihmisiä. Pidän koirista, pidän asiakaspalvelutyöstä, minusta on kiva tavata uusia ihmisiä, ja haluan kehittyä yrittäjänä aina vaan paremmaksi. Kehitys pysähtyy, jos tunnet olevasi valmis. Aina voi oppia uutta.

Kuvassa minä ja nuori homekoira Buster treeneissä. Kuvan nappasi kollega Saara Pulkkinen, kiitos vielä hyvistä treeneistä ja ajatusten vaihdosta :) 



perjantai 16. syyskuuta 2016


Kiireinen viikko takana… yrittäjähän ei valita, kun on paljon töitä. Olen aikanaan tehnyt toimistohommia, asiakaspalvelutöitä ym 8-16-hommaa. Silloin työt oli tehty  klo 16 ja koko ilta vapaata, vaikkapa televisiota katsellen. Pitkä viikonloppu vapaata perjantaista klo 16 lähtien. Olen tehnyt myös kolmivuorotyötä, pitkää vuoroa, pitkät vapaat. Ennen homekoira-alaa olen työskennellyt mm kopistina (siis valokopioiden, monisteiden tekijänä), puutarhamyymälöissä, kasvihuoneissa, puistopuutarhurina, munkin paistajana, vanginvartijana, opettajana, lähettinä ja mitä kaikkea, mitä en enää edes muista. Nyt olen toiminut noin 10 vuotta yrittäjänä homekoira-alalla. Enää ei ole työaikoja – aina töissä? Toisaalta, kävelyllä maaseudulla koirien kanssa, hei – minähän olen myös nyt töissä! Toki samat lenkit on tehtävä myös räntäsateessa. Iso aika kuluu kaikessa muussa kuin varsinaisessa työssä eli tekemässä homekoiratutkimusta koirien kanssa asiakkaan tiloissa. Kirjalliset työt, koirien ulkoilutusta ja koirien koulutusta, paljon siivousta, sähköposteihin vastaamista, reittien suunnittelua, puhelinsoitot asiakkaiden kanssa. Yrittäjänä on oltava koko ajan tavoitettavissa, tai ainakin arkisin klo 8-18 kuten kotisivuilla mainitaan. 

Ei kai tämä kuulosta valittamiselta? Eilen kävin klo 16-17 töissä Helsingin ydinkeskustassa. Yleensä vältän ruuhka-aikoja keskustassa, mutta aina se ei ole mahdollista. Ruuhkassa seisoessani seisovassa jonossa, katselin töistä kiirehtiviä kansalaisia. Yks kaks tunsin suunnatonta tyytyväisyyttä omaan työhöni! Kaikella on puolensa J

Homekoira Ready on tehnyt löydön

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Asiakas näkee vain pienen osan homekoirayrittäjän työstä. Asiakaskäyntien lisäksi huolehditaan koirista, ruokitaan, ulkoilutetaan, treenataan, siivotaan, kirjoitetaan raportteja ym ym.

Millainen on tyypillinen homekoirayrittäjän työpäivä? Silloin kun ei ole työkohteita, koiria ulkoilutetaan enemmän ja koulutetaan ja lisäksi tehdään kirjallisia töitä. Myös siivoamista riittää koirien tiloissa. Koirat työskentelevät keskimäärin 2-4 päivää viikossa ja kohteita on yleensä 1-3 päivässä. Tässä yksi esimerkki työpäivästäni:
Homekoira Buster on tehnyt löydön :)

7.00 herätys 7.15-8.00 koirien ulkoilutusta ja ruokinta, kuppien pesu, pientä siivousta

8.00- 8.30 oma aamiainen, koirat autoon, eväät, muistiinpanot ym autoon ja keikoille lähtö

8.30-9.15 autolla ajamista 9.15-10.30 ensimmäinen työkohde

10.30- 11.00 autolla ajamista, pikakahvin haku, eväiden syönti

11.00-12.00 toinen työkohde

12.00-13.00 koirien ulkoilutusta ja ajo seuraavaan kohteeseen

13.00-14.20 kolmas työkohde 14.20-15.00 autolla ajamista, kotimatka

15.00-16.00 koirat autosta, koirien ulkoilutusta, koirien ruuat valmiiksi

16.00-17.00 kirjallisia töitä, sähköposteihin vastaamista ym

17.00-17.30 koirien ruokinta 17.30-18.00 koiratarhojen siivousta

18.00-21.00 vapaa-aikaa (mahdollisesti koirien ulkoilutusta)



21.00-21.30 koirien ulkoilutusta, aamuruuat valmiiksi