Aloitin 6 viikkoa sitten tavoitteellisen juoksutreenin, melko vaativan juoksuohjelman avulla. Tavoitteenani on juosta täysmaraton lokakuussa. Ensimmäiset 5 viikkoa olivat aika tuskaisia ja tuntui, että ei mitään kehitystä tapahdu. Juoksu oli väkinäistä puurtamista, sattui selkään, kantapäihin, päkiöihin tai milloin mihinkin. Muistissa oli kuitenkin se hyvän olon tuntu siltä ajalta, kun olin aikoinaan hyvässä juoksukunnossa. Kuudennella treeniviikolla alkoi tapahtua muutosta. Juoksu tuntui ajoittain melkein jo mukavalta. Eikä enää sattunut jalkoihin. Tuli positiivinen mieli, minä pystyn, minä jaksan. Juoksutreeni sopii minulle. Ihan jo senkin takia, että on monta koiraa juoksutettavana. Siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koirat lenkille ja oma kunto kohenee. Olisi ihan kiva käydä myös ryhmäliikuntatunneilla tai kahvakuulailla, mutta sitten pitää koirat lenkittää sen lisäksi. Nousee koirillakin kunto samalla ja työkoiralla pitää olla hyvä fyysinen kunto. Silloin toimii pää ja nenäkin kunnolla.

Juostessa saan liikuntaa, raitista ilmaa, karvaiset juoksukaverit tykkäävät, maisemat vaihtuvat, näkee luontoa, lintuja, eläimiä, niittyjen kukkia. Hyvää terapiaa myös mielelle. Kummasti sitä aikaa riittää, kun on niin päättänyt. Itselläänkin on olevinaan aina kiire ja välillä sitä miettii, että oikeasti onko se kiire vain keksitty juttu? Aina on tekemättömiä asioita, koirat pitäisi treenata, raportin pitäisi jo olla valmis. Kuitenkin itsestään huolehtiminen on tosi tärkeää. Paremmin jaksan, kun otan aikaa myös itselleni ja kunnostani huolehtimiseen. Hyvässä kunnossa myös ne raportit valmistuvat nopeammin ja virtaa riittää paremmin arjen askareihin. Voi sitten vaikka vähän luistaa siivoamisesta ja painua lenkille!

Suomen Homekoirayhdistys järjesti eläintenkouluttaja Tuire Kaimion luennon ”Työkoiran motivointi ja palkkaaminen” Espoossa maaliskuussa 2017. Luento oli erittäin antoisa, asiapitoinen, inspiroiva ja antoi paljon ajatuksia ja ideoita myös homekoiran kouluttamiseen. Homekoirat koulutetaan positiivisesti vahvistamalla eli koira palkitaan halutusta käytöksestä. Mutta palkka voi olla erilainen - mikä palkka sopii juuri minun koiralleni? Onko se nami, millainen nami, onko se pallo vai joku muu lelu, heitänkö vai annanko, leikitäänkö taisteluleikkiä vai onko kantaminen se juttu? Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa motivoida tai palkata koiraa. Tärkeintä on löytää oikea palkka oikeaan tilanteeseen. Kannattaa jopa tehdä lista siitä, mikä on koirasi lempipuuhaa, asiat, joista koira pitää. Aina ne eivät ole sellaisia, joista myös ohjaaja pitää. Vahvisteille eli palkkioille voidaan tehdä ”ranking-järjestys” ja samalle koiralle voidaan käyttää eri vahvisteita eri tilanteissa riippuen siitä, opetetaanko uutta asiaa, onko tilanteessa häiriöitä ja monesta muusta asiasta. 

Opimme myös paljon siitä, miten koiran tunnetilakin voi ehdollistua ja sekin pitää ottaa huomioon koulutuksessa. Saimme myös tietoa koiran käytösketjuista. Aina pitääkin miettiä se, että miten koira ketjuttaa oppimansa asiat ja joskus se voi tapahtuakin eri tavalla, miten ohjaaja sen ajatteli. Pitää siis paneutua oman koiransa ajatusmaailmaan. Leikkiminen on tosi tärkeää kaikille koirille, oli se sitten työ- tai harrastuskoira. Kannattaa tutkia ja seurata omaa koiraansa: miten se haluaa leikkiä, tykkääkö se saalistusleikeistä vai onko paimentaminen tai tavaroiden kantaminen kaikkein mieluisinta. Rotu vaikuttaa asiaan, mutta silti myös jokainen koira on oma yksilönsä ja ammattitaitoisen koiranohjaajan pitääkin tuntea juuri oman koiransa tavat ja mieltymykset. Jos koulutuksessa ilmenee jotain ongelmia, niin ohjaajan on aina tarkastettava koiransa terveydentila ja varmistettava, ettei ongelmien taustalla ole kipu, jokin sairaus (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta) tai vaikkapa hampaiden vaihtuminen. 

Suomen Homekoirayhdistys on laatinut jäsenilleen eettiset ohjeet: ” ​Yrittäjä huomioi kaikissa tilanteissa koiriensa fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Koirien terveydentila ja yksilölliset ominaisuudet on otettava aina huomioon. Koirien hyvinvointiin ja viihtyvyyteen kiinnitetään paljon huomiota. Koirat hoidetaan aina parhaalla mahdollisella tavalla huomioiden rodun ja yksilön vaatimukset. Yrittäjä noudattaa kaikissa toimissaan eläinsuojelulain ja asetusten vaatimuksia. Sairasta koiraa ei koskaan käytetä töissä tai koulutuksessa. Koiran koulutus perustuu aina positiiviseen vahvistamiseen, ensisijaisesti palkitaan toivottu käytös ja jätetään huomioimatta ei-toivottu käytös. Homekoiran koulutuksessa ei koskaan käytetä väkivaltaisia menetelmiä.” 

Kiitos Tuikulle erinomaisesta luennosta!

Myös kissa osallistui luennolle :D 

Koirien kouluttaminen on sitten mielenkiintoinen juttu! Olen aloittanut koiraharrastuksen 1980-luvun loppupuolella hankkiessani ensimmäisen koirani, belgianpaimenkoiran Targan ja vuosi sen jälkeen tuli toinen belgari, Artax. Silloin harrastin mm agilityä (se oli silloin ihan uusi juttu Suomessa), tokoa, raunioita, jälkeä, viestiä ja mitä kaikkea mitä en enää edes muista. Silloin koulutusmenetelmät olivat hieman erilaisia kuin nykyään, mutta muistan kyllä käyttäneeni naksutinta ja palkkaamista makupaloilla tai leikillä jo silloin. 2000-luvulla sitten hurahdin luppakorviin eli spanieleihin. Ensin metsästyskoirina ja sittemmin homekoirina vuodesta 2006. Homekoirat olen aina kouluttanut operantein menetelmin eli lyhyesti kerrottuna olen palkannut halutusta käytöksestä ja jättänyt huomioimatta ei-halutun käytöksen.

Koiran koulutus kehittyy koko ajan, onneksi. Tietoa on valtavasti saatavilla. Löytyy eri metodeihin vannovia. Onko vain yksi ja oikea tapa kouluttaa koiraa? Onko se minun tapani. Miten voin ihan oikeasti kouluttaa metsästyskoiria pelkästään operantein menetelmin? Sen verran olen nyt asiaan perehtynyt, että tiedän ja uskon sen olevan mahdollista. Olennaista siinä on se, että annetaan koiran itse oivaltaa asioista. Koira oppii oppimaan ja tarjoamaan erilaisia käytöksiä ja kouluttaja vain poimii ne halutut käytökset. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei todellakaan ole. Se vaatii kouluttajalta valtavasti perehtymistä teorioihin. Ilman teoriaa et voi oikeasti ymmärtää käytäntöä, mitä ja miksi teet. Positiivinen ja negatiivinen palkkio tai rankaisu, klassisen ehdollistumisen ja operantin koulutuksen ero, vahvistaminen, vahvisteet, vahvistetiheys, poimiminen, sammuttaminen, siedättyminen, sosiaalinen oppiminen, signaali, ärsyke, ärsykekontrolli, mikä se vietti on, niks ja naks? Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan oppia – vähän niin kuin operantti koirakin J

Uusi vuosi käynnistynyt taas vauhdikkaasti, jo 11. vuosi homekoirayrittäjänä. Edelleenkin koen voivani kehittyä työssäni, haluan oppia uutta ja mitä enemmän opin, sitä enemmän huomaan tarvitsevani lisää oppia. Siksi ei kai tähän hommaan kyllästy. Loistavana apuna ja tukena tässä asiassa toimii yhdistyksemme Suomen Homekoirayhdistys ry. Toiminta käynnistyi viime keväänä ja olemme jo järjestäneet monenlaista toimintaa, koulutusleiri, koulutuspäiviä, yhteisiä treenejä, luentoja, keskusteluja kollegoiden kesken. Suunnitteilla on mm eläinten kouluttaja Tuire Kaimion luento työkoiran motivoinnista, koulutusta rakennustekniikasta, rakennepiirustusten lukemisesta yms. Näin yhdistys voi tukea jäseniämme vaativassa työssään. Lisäksi haluamme jakaa ja lisätä ihmisten tietoa homekoirista ja niiden työskentelystä ja missä tilanteissa homekoirista on eniten hyötyä. 

Eilen jälleen treenasimme muutaman yhdistyksen jäsenemme kanssa Hämeenlinnassa. Yhteiset treenit ovat korvaamattoman arvokkaita. Kuvat otti kollega Sari Hertell, kiitos kuvista. Kiitos myös järjestäjille ja kaikille mukana olleille. Yhdistyksemme facebook-sivuihin voit tutustua https://www.facebook.com/homekoirayhdistys/ ja kotisivut http://www.suomenhomekoirayhdistys.fi

Spot poseeraa

Buster 

Spot

Spot saa tossut jalkaansa

Rupert poseeraa