maanantai 27. helmikuuta 2017

Koirien kouluttaminen on sitten mielenkiintoinen juttu! Olen aloittanut koiraharrastuksen 1980-luvun loppupuolella hankkiessani ensimmäisen koirani, belgianpaimenkoiran Targan ja vuosi sen jälkeen tuli toinen belgari, Artax. Silloin harrastin mm agilityä (se oli silloin ihan uusi juttu Suomessa), tokoa, raunioita, jälkeä, viestiä ja mitä kaikkea mitä en enää edes muista. Silloin koulutusmenetelmät olivat hieman erilaisia kuin nykyään, mutta muistan kyllä käyttäneeni naksutinta ja palkkaamista makupaloilla tai leikillä jo silloin. 2000-luvulla sitten hurahdin luppakorviin eli spanieleihin. Ensin metsästyskoirina ja sittemmin homekoirina vuodesta 2006. Homekoirat olen aina kouluttanut operantein menetelmin eli lyhyesti kerrottuna olen palkannut halutusta käytöksestä ja jättänyt huomioimatta ei-halutun käytöksen.

Koiran koulutus kehittyy koko ajan, onneksi. Tietoa on valtavasti saatavilla. Löytyy eri metodeihin vannovia. Onko vain yksi ja oikea tapa kouluttaa koiraa? Onko se minun tapani. Miten voin ihan oikeasti kouluttaa metsästyskoiria pelkästään operantein menetelmin? Sen verran olen nyt asiaan perehtynyt, että tiedän ja uskon sen olevan mahdollista. Olennaista siinä on se, että annetaan koiran itse oivaltaa asioista. Koira oppii oppimaan ja tarjoamaan erilaisia käytöksiä ja kouluttaja vain poimii ne halutut käytökset. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei todellakaan ole. Se vaatii kouluttajalta valtavasti perehtymistä teorioihin. Ilman teoriaa et voi oikeasti ymmärtää käytäntöä, mitä ja miksi teet. Positiivinen ja negatiivinen palkkio tai rankaisu, klassisen ehdollistumisen ja operantin koulutuksen ero, vahvistaminen, vahvisteet, vahvistetiheys, poimiminen, sammuttaminen, siedättyminen, sosiaalinen oppiminen, signaali, ärsyke, ärsykekontrolli, mikä se vietti on, niks ja naks? Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan oppia – vähän niin kuin operantti koirakin J