Koirien kouluttaminen on sitten mielenkiintoinen juttu! Olen
aloittanut koiraharrastuksen 1980-luvun loppupuolella hankkiessani ensimmäisen
koirani, belgianpaimenkoiran Targan ja vuosi sen jälkeen tuli toinen belgari,
Artax. Silloin harrastin mm agilityä (se oli silloin ihan uusi juttu Suomessa),
tokoa, raunioita, jälkeä, viestiä ja mitä kaikkea mitä en enää edes muista.
Silloin koulutusmenetelmät olivat hieman erilaisia kuin nykyään, mutta muistan
kyllä käyttäneeni naksutinta ja palkkaamista makupaloilla tai leikillä jo
silloin. 2000-luvulla sitten hurahdin luppakorviin eli spanieleihin. Ensin
metsästyskoirina ja sittemmin homekoirina vuodesta 2006. Homekoirat olen aina
kouluttanut operantein menetelmin eli lyhyesti kerrottuna olen palkannut
halutusta käytöksestä ja jättänyt huomioimatta ei-halutun käytöksen.
Koiran koulutus kehittyy koko ajan, onneksi. Tietoa on
valtavasti saatavilla. Löytyy eri metodeihin vannovia. Onko vain yksi ja oikea tapa kouluttaa koiraa?
Onko se minun tapani. Miten voin ihan oikeasti kouluttaa metsästyskoiria
pelkästään operantein menetelmin? Sen verran olen nyt asiaan perehtynyt, että
tiedän ja uskon sen olevan mahdollista. Olennaista siinä on se, että annetaan
koiran itse oivaltaa asioista. Koira oppii oppimaan ja tarjoamaan erilaisia
käytöksiä ja kouluttaja vain poimii ne halutut käytökset. Kuulostaako helpolta?
Sitä se ei todellakaan ole. Se vaatii kouluttajalta valtavasti perehtymistä teorioihin.
Ilman teoriaa et voi oikeasti ymmärtää käytäntöä, mitä ja miksi teet. Positiivinen
ja negatiivinen palkkio tai rankaisu, klassisen ehdollistumisen ja operantin
koulutuksen ero, vahvistaminen, vahvisteet, vahvistetiheys, poimiminen,
sammuttaminen, siedättyminen, sosiaalinen oppiminen, signaali, ärsyke, ärsykekontrolli, mikä se vietti on, niks ja
naks? Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan oppia – vähän niin kuin operantti
koirakin J